Ajattelun työkaluista.

(c) 1967 - 2001. Reino Rehn Päivitetty 31.03.2001 Takaisin

Meleni minun tekevi, aivoni ajattelevi. (Kalevala). Mitä ajattelu on? Mitä on ihmisen ajattelu, mistä se rakentuu, miten se toimii? Kuinka tietoisuus rakentuu aivojemme miljardien aivosolujen, neuronien toiminnasta biologisesti, sähkökemiallisesti, sähkömagneettisina kenttinä tai virtoina ja missä varsinainen "tajunta" tai "tietoisuus" sijaitsee? Meillä tulisi olla käytössämme sellaiset "ymmärryksen" työkalut, että hallitsemme informaation ja tiedon "toimintaperiaatteen", ja kuinka ajattelun lait toimivat. Seuraavassa aihetta on yritetty pohdiskella lyhyesti ja yleistäen. Ajattelun työkalut. "Ajatukset ovat olioita, jotka asuvat aivoissa". Data: Tiedon alkiot, aakkoset, sanat, hetket, näkymät, "bitit", tunteet, vaistot... Tieto: Lause, datasta rakennettu mielle, näkymä, jatkumo, oikeaksi todettu ja testattu (vs. väärä tieto). Tunne: Geeniperimän yhteinen omaisuus aivojen ja muun toiminnan suhteen, oikeudenmukaisuus, "omatunto". Ymmärrys: Tiedolle rakennettu todennäköinen oleva, sovitettu oikeaksi todettuun eetokseen (etiikkaan). Viisaus: Oikean ymmärryksen päälle rakentuva toiminta (moraali). Ensinnäkin meillä on käytössä aivomme, joiden avulla voimme yrittää hahmottaa niiden omaa toimintaa. Tämä käynee parhaiten tutkimalla ja havainnoimalla omaa ajatteluprosessia. Siitä erottuvat erilaiset käsitteet, jotka voidaan jakaa karkeasti kolmeen alueeseen. 1. Varsinaiset ajattelun "materia/energiatyökalut", aivot, aistit, hermoverkko, muisti jne. ("biomassa / materia", ja käyttövoima energia). 2. Informaatiotyökalut -oliot, eli mitä em. kaluilla tuotetaan itselle, ( tajunta, tajuisuus, tietoisuus, sielu? ) eli geeniperimänä sellainen aivojen aisti-/hermoverkkorakenne joka mahdollistaa ajattelutoiminnan. 3. Mistä em. infoa tuotetaan, ( itse, ympäristö, "reaalimaailma" ) kuinka sitä ymmärretään/hallitaan/muutetaan. Muutamia aikaisempia huomioita seuraavassa: "Ajattelu on itsestään organisoituvan järjestelmän informaatioprosessi" (Edward de Bono). Se on siis ajassa etenevä dynaaminen tapahtumasarja, jolla on erikoinen ominaisuus: se oppii ja tallettaa oppimansa muistiin toimintamalleiksi. Filosofit, kielitieteilijät, psykologit, biologit ja ajatteluntutkijat ovat kautta aikojen olleet kiinnostuneita ajattelusta, (tai tietoisuudesta) ja sen ilmaisuvälineen tekojen ja- kielen toiminnasta. "Ajattelen, siis olen" - tiivisti filosofi Descartes tutkimuksessaan Metodi ja sen esitys. Tämä esitys on eräs tieteellisen maailmankuvamme peruskiviä. Siinä esitetään menetelmä kuinka ajattelun avulla teoria, analyysi, testaus ja sen toistettavuus luovat pohjan tieteelliselle todistukselle. Ajattelun ja sen toiminnan avulla syntyneet teoriat ovat olleet ihmiskunnan toiminnan ohjaajina. Lähinnä näitä ajatuksia ovat tuottaneet ja kehitelleet filosofit, joista mainittakoon mm. Demokritos, Sokrates, Platon, Aristoteles, Descartes, Hegel, Newton, Spinoza, Russell, Heisenberg, Wittgestein jne. Tietoteoriat ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Mitään lopullista "totuutta" ei liene edes olemassa? Aivot. Aivot ovat päätyökalumme materia- ja energiapohja. Aivot oheissysteemeineen ovat se materia- ja energiaympäristö, joka tuottaa tulokseksi ajattelua, tajuntaa, tietoisuutta, mieltä, "prosessoimalla" informaatiota. Aivot ovat biologinen rakennelma, joiden toiminta on sähkökemiallinen. "Virtapiireissä" kulkee välittäjäaineiden mukana "viestejä ja signaaleja". Näistä syntyy "tietoisuus". Aivot, aistit, muisti, hermojärjestelmä ja koko keho ovat integroituineet tiiviisti yhteen (geeniperimä), ne ovat toimintakokonaisuus. Aivoista tiedetään loppujenlopuksi aika vähän, mutta tieto niiden toiminnasta lisääntyy päivä päivältä. Nykyaikainen tutkimus tunkeutuu yhä syvemmälle ja tarkemmin aivojen rakenteeseen ja toimintaan, erittelee ja luetteloi niiden eri alueiden tehtäviä. Aivot ovat miljardeista aivosoluista, neuroneista koostuva hermoverkosto, joka varastoi ja käsittelee tietoa, informaatiota. Aivojen eri osat ovat jakaantuneet käsittelemään informaatiota eri tavoin. On selvitetty erilaisia alueita, joissa näkö- kuulo-, puhe- ym. keskukset sijaitsevat. Aivojen eri puoliskojen on väitetty toisen käsittelevän etupäässä loogista tietoa, toisen tunteita, mutta tuosta teoriasta ei olla yksimielisiä. Aivojen oppimisprosessi on niiden erikoislaatuinen ominaisuus. Jotkut asiat opitaan kerrasta, toisia joudutaan toistamaan lukuisia kertoja ja eräitä asioita ei opita lainkaan. Erilaisten asioiden oppiminen vaihtelee yksilöstä toiseen. Lisäksi tietyt toiminnot ovat jo syntymästä lähtien "sisäänrakennettu" aivoihin ikäänkuin geeniperimänä evoluution tuloksena? Ruuantarpeen ilmaisu on synnynnäinen toiminto. Aivot ovat hieno ja monimutkainen järjestelmä, joten ei liene ihme niiden toiminnan tuntemattomuus. Aistit. Oheisjärjestelmä, anturit, kytkentä ulkomaailmaan. Aivot eivät saa tietoa ulkoapäin ilman aisteja. Näitä ovat mm: näkö-, kuulo-, haju-, maku- tunto- ja tasapainoaistit, jakaantuen vielä moniin alalajeihin sekä väitellään mahdollisesta ns. ESP-aistista: aavistus/telepatia (tieteellisesti tunnistamaton, ei kantaa). Tämä aavistus / telepatia ja muut sen sukuiset saattavat olla alitajunnassa toimivia taustaprosesseja, ja kytkeytyvät tajuntaan sopivasti, antaen tunteen jostain yliluonnollisesta kyvystä. Parapsykologit eivät ole vielä pystyneet luotettavasti saamaan aikaan riittävää näyttöä "ESP"- aistin toistettavista lainalaisuuksista. Aistit saattavat antaa myös väärää tietoa, ne eivät ole täysin luotettavat. Näköaistissa on tunnetusti sokea piste. Samoin jokin näkökeskuksen tunnistama hahmo voidaan tulkita aivoissa ensin väärin ja tunnistus saattaa jäädä voimaan, mikäli ilmiö ei anna uutta tietoa itsestään. UFO-ilmiät ovat sukua tälle toiminnalle. Taikurit harhauttavat meitä helposti! ( Vai hallitsevatko he sittenkin ESP:in?;-). Hypnoosi, suggestio ja itsesuggestio aiheuttavat muutoksia aistimuksiimme. Entä huumeet, hallusinaattorit? Aisteihin ei siis kannata luottaa kritiikittömästi, niitä voidaan huijata ja ne voivat harhautua itsestäänkin. Kun aistit ovat kuitenkin ainoa tiedonsaantikanavamme, kuinka varmaa on niiden antamiin havaintoihin pohjautuva ajattelumme? Muisti, varastoituneet tiedot Muisti on se osuus hermoverkostosta, joka on erikoistunut tiedon varastointiin. Muistiin kertyy ja varastoituu elämämme aikana lukematon määrä vaikutteita, kokemuksia, näkemyksiä, tietoja, kuvia - muistoja. Rakenteeltaan muisti on vielä monin osin selvittämätön. Sinne varastoituneet tiedot eivät aina ole käytettävissä- unohdamme. Joskus tiedot ja kokemukset palaavat, joskus eivät. Samoin muisti näyttää joskus toimivan valikoivasti. Se unohtaa tiettyjä asioita tai muuntaa niiden sisältöä, merkitystä ja luonnetta. Muistiin (samoinkuin aisteihin ja aivoihinkin) vaikuttaa edellisten lisäksi monia seikkoja, kuten väsymys, stressi, sairaudet, lääkkeet, alkoholi, huumeet, jne., jotka muuttavat aivojen kemiaa, ja siten niiden toiminnan laatua. Selvästi on siis osoitettavissa muistin epäluotettavuus: sitä voidaan manipuloida, joko ulkoisesti tai omien ajatusten toimesta, tai se voi vikaantua erilaisten seikkojen johdosta joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Muistissa on siis sekä toimintaohjeet (program), säännöt asioiden käsittelystä, että itse tiedot (data), asiat joita käsitellään. Ajatteluprosessin tuloksena syntyy tajunta, tietoisuus, toiminta, ymmärrys, "output". Äly hoi, järki älä jätä. Älykkyys on kuvattavissa aivojen tekniseksi suorituskyvyksi, toiminta- tai yhdistelynopeudeksi, päättelykyvyksi. Sitä on pyritty tutkimaan ja mittaamaan jo kauan. Mittareina käytetään erilaisia testejä, joissa tietyssä ajassa yritetään ratkaista mahdollisimman monta annetuista tehtävistä. Oikeiden vastausten määrästä lasketaan ÄO eli älykkyysosamäärä. Keskiarvoa merkitään luvulla 100. Eräät testit on laadittu siten, että pyritään poistamaan mahdollisen kulttuurin ja koulutuksen vaikutus (Culture Fair Intelligence Test). Se mittaa ns. nonverbaalia yleistä älykkyyttä, jonka on katsottu olevan pätevä eri puolilla maailmaa. Älykkyys voidaan luokitella myös eri osa-alueiden mukaan. Kielelliset, matemaattiset sekä taiteelliset kyvyt ja samalla älykkyys näillä alueilla, poikkeaa yksilöiden välillä. Yleinen älykkyystesti ei mittaa näitä spesifisiä alueita tarkasti tai ollenkaan. Tutkimuksen mukaan älykkyys on parhaimmillaan nuoruusiässä, ja alkaa sitten hitaasti laskea. Sillä ei täten ole riippuvuutta kokemuksesta tai muista tiedoista tai koulutuksesta. Järki on tietojen, älyn ja kokemuksen yhteisvaikutuksena syntyvä toimintamalli, ymmärrys. Väärät tiedot yhdistyneenä hyvään älyyn aiheuttaa todennäkäisesti järjettömämpää käyttäytymistä kuin väärät tiedot ja keskinkertainen älykkyys. Älykkyys ei siis kerro lopputuloksen laadusta mitään, mikäli kohteena on oikeaksi tai vääräksi, hyväksi tai pahaksi ymmärrettävä toiminta. Järki ja viisaus ovat erilaisia ilmaisuja. Järki on ymmärrystä, viisaus tapa toimia. Jos tiedot ovat oikeat, etiikka & moraali korkea ja älykkyys hyvä, on tuloksena hyvä toimintamalli = viisaus. Viisaus ottaa huomioon todellisuuden rajat ja tulevaisuuden. Se ei ole lyhyen aikavälin eduntavoittelua, vaan toimii oikein myös pitkällä aikavälillä, kokonaisuuden parhaaksi. Viisas ei "pelaa" vaan toteuttaa "hyvän elämän ohjeistoa" korkealla moraalilla. Informaatio, mitä se on? Informaation käsitettä on eroteltu ja luokiteltu monien eri periaatteiden mukaisesti. Dataa on kuvattu yksinkertaiseksi tiedon "alkioksi", informaation alkeiskomponentiksi, "aakkoseksi". Irformaatiosta puhutaan myös ikäänkuin se olisi ainetta tai energiaa, mutta ei materiaa, vaan materiaan koodautunutta tai koodattua järjestystä. Klausin ja Buhrin filosofinen sanakirja määrittelee: "informaatio ei ole ainetta, vaan aineellisten kappaleiden ominaisuuksien ominaisuus". Eräs informaation määrittely voisi olla seuraavanlainen: Informaatio kuvaa materian, energian ja itsensä ominaisuudet. Nämä kolme: materia, energia ja informaatio eivät koskaan voi esiintyä erikseen vaan aina kaikki kolme yhdessä. (e=mc") Informaatio sijaitsee energiassa ja materiassa (kentissä). Se ei siis voi olla olemassa kuvitteellisessa "ei missään". Samalla ollessaan kiinni materiassa ja tai energiassa, se kuvaa niiden olemuksen. Informaatio sitoo siis materian ja energian ominaisuudet yhteen kuvauksilla, joista voidaan käyttää kielellisesti ilmaisua "luonnonlaki", Alkeishiukkasten / kvanttien vahvat ja heikot vuorovaikutukset, gravitaatio jne. jotka kuvataan täsmällisesti matemaattisin termein ja lausekkein. SI-järjestelmän energia = voima * kiihtyvyys ovat energia, materia (massa=kg) ja nopeus (m=matka/s=aika toiseen potenssiin)( Joule = kg * m*m/s*s), informaatiokomponentteja. Matka ja aika eivät ole materiaa tai energiaa, vaan ne ovat informaatiota, tuota "pyhää henkeä". Noiden kolmen termin lisäksi ei voida löytää jotain muuta lisätermiä luonnon perusrakenteille, paitsi "äärettämyys, ajattomuus, absoluuttinen tyhjiö, vacuum", jossa tuo "pyhä kolminaisuus" sijaitsee? Tieto, ajattelun ja ymmärtämisen raaka-ainetta. Tieto rakentuu datasta ja tiedosta korkeammaksi tasoksi ymmärryksen kautta. Tieto voi kuitenkin olla periaatteessa "oikeaa tai väärää/osittain oikeaa". Oikea tieto on lähempänä "reaalimaailman" tunnettuja ominaisuuksia, väärä tieto ei sitä vastaa. Mikä sitten on oikeaa tai väärää, kuka sen päättää? Entä "reaalimaailma", mikä se on? Kun tietoa käsitellään, on huomattava sen toimintaperiaate: Haemme tietoa aisteillamme (jotka voivat toimia väärin) reaalimaailmasta, joka on dynaaminen (jatkuvan muutoksen alainen), käsittelemme tätä tietoa ajattelun toimintaohjeiden (jotka voivat olla vääriä) avulla, ja saamme tuloksen: onko se oikea, väärä vai ehkä siltä väliltä? Kokemukset, opitut asiat ovat tietoa tai malleja asioiden olemuksesta. Tämän tiedon perusteella toimimme. Mitä enemmän ja monipuolisempaa tietoaines aivoissa on (varastoituneena muistiin), sitä paremmat mahdollisuudet on ratkaista esiintulevia tilanteita. Tieto on ymmärrettävä tässä jaetuksi "toimintaohjetietoon" (program) ja "käsiteltävään tietoon" (data). Huomattavaa tässä on myös tietojen yleispätevyys: "kaikki tiedot" tarkoittavat myös informaatiota itseään, sekä yksilön tunnetta, arvoja, etiikaa ja moraalia sekä niiden toimintaohjeita että noudattamista. Kieli, ajattelun kommunikaatiomenetelmä. Kieli on muotoutunut ihmismielen, tunteiden ja ajattelun ilmaisuvälineeksi. se on eräänlainen rekursiivinen systeemi, jonka avulla se voi selittää itsensä. (Rekursio = lat. recurrere= palata alkuun tai peruskohtaan paluu). Kieli koostuu symboleista, "äänteistä", merkeistä, aakkosista ja numeroista, eräänlaisista "kielen atomeista". Merkeistä koostuu sanoja, sanoista muodostuu lauseita ja lauserakenteita, kielen olioita, jotka kuvaavat merkityksiä. Kieli "opitaan". Äänteet / sanat saavat tietyn merkityksen yhteyksissä, ja toimivat osoittimina merkityksiin.Syntaksi eli kielioppi antaa säännöt kuinka merkit, sanat ja lauseet koostuvat rakenteiksi jotka kuvaavat isompia kokonaisuuksia ja käsitteitä. Sanat peräkkäin muodostavat lauseen, mutta vasta niiden syntaksi rakentaa merkityksen. Semantiikka kuvaa kielen kytkentää tunnettuun todellisuuteen, ja sitä kuinka käsitteiden ja sanojen merkitys voi muuttua olevaisen, tunnetun todellisuuden ja tiedon muuttuessa. Oletamme, mutta emme voi olla varmoja, että viestin vastaanottajalla on sama käsitejärjestelmä, eli kieli ja todellisuus vastaavat samaa kuin omamme.Käsitteillä ja sanoilla on erilaisia merkityksiä riippuen esittäjästä, ne voivat ilmaista mitä moninaisimpia asioita. Lisäksi niiden merkitys muuttuu jatkuvasti. Kieleen on siis suhtauduttava "varoen". Logiikka, asioiden yhteenkytkentä ja ohjaus. Logiikka ohjaa ajattelun, kielen ja toimintojen kulkua. Se on eräänlaista lauselaskentaa, joka pohjautuu puhtaaseen havaittuun ja mallinnettuun syy-seuraus suhteeseen, tai matemaattisin termein ilmaistavissa olevaan päättelyyn.Perinteinen suoraviivainen logiikka on ollut ohjenuorana rakennettaessa teknillistä kulttuuria. Kielen sanat /ja/tai/ei ovat operaattoreita jotka kytkevät sanoja ja merkityksiä yhteen loogisesti.Uutena alueena esiintyy logiikassa ns. sumean logiikan "fuzzy logic" termi, joka kuvaa monia asioita paremmin kun perinteinen suoraviivainen on/ei-logiikka, se on "liukuva" logiikka. Usko / tunteet / emotiot / empaattisuus. Tunteet ovat tietoisuuden toinen puoli, vahva toimintamalli joka on enemmän tai vähemmän vallitseva puoli ihmisen toiminnassa. Tunteiden ilmenemismuodoista selvimpiä ovat ilo, suru, rakkaus, inho, viha, suuttumus, kateus, jne. Miten ne vaikuttavat ajatteluun? Tunteisiin vetoamalla meidät saadaan toimimaan "halutulla" tavalla (suggeroida, kiihoittaa). Ne periytyvät geeneissämme. Huomaamme esim. suuttuessamme, että "primitiivireaktiot" ottavat vallan, jolloin harkinta ja ajattelu katoaa taka-alalle. Tunteet siis saattavat toimia ajattelun poissulkevana tekijänä. Järkeä ei myöskään näytä olevan hiventäkään, kun varsinainen viha /raivo valtaa joko yksilön tai myös yhteisön (valtion, rodun). Alkaa tappelu tai aseellinen sota. Kaikki tietävät, että tuhoa syntyy, mutta silti ei anneta järjelle valtaa. Se näyttää olevan geeniperintömme menneiltä sukupolvilta, jotka ovat raivanneet itselleen elintilaa taistellen. Parhaat taistelijat ovat jääneet henkiin. Samoin ruoanhankinta ja suvunjatkaminen ovat perimmäiset sisäänrakennetut toiminnot. Kaukaiset esi-isämmekin omistivat samat ohjausmekanismit. Ajattelu onkin tullut ihmisen toiminnan ohjaajaksi vasta myöhemmin. Siksi tunnereaktiot ohittavat ajattelun tilanteen niin kehittyessä. Ajattelu, mieli, tajunta, tietoisuus... Ajattelu on itsestään organisoituva reaaliaikainen informaatioprosessi. Prosessi, joka oppii aistien välityksellä havaitun reaalimaailman ilmiöitä ja rakentaa niistä malleja. Käsittelee sekä suoraa, että tiedostamatonta toimintaa. Käsittelee muistiin tallennettua "opittua" tiedostettua "toiminta-ohjeistoa" että muistiin varastoitunutta tietovarastoa "dataa", jotka yhdessä muodostavat "ajatusolion". Ajattelu siis vaan "syntyy" aivoihimme geeniperimänä, sitä ei systemaattisesti missään opeteta. Opettaako koulu meille varsinaista ajattelua? Koulu antaa meille opetusta yhteiskunnan määräämän ohjelman mukaisesti. Syöttää meihin tietoa, joka on katsottu oikeaksi jossakin elimessä, koululaitoksessa, yhteiskunnan edun ja toimivuuden takaamiseksi. Sitä toki tarvitaan, siinä ihminen saa perus- ja erikoistiedot joita hän tarvitsee toiminnassaan. Mutta tämä on tietoa, sillä ei ole ajattelun ja varsinkaan oikean ymmärryksen kanssa välttämättä muuta tekemistä kuin yhteinen kosketuspinta: -aivot. Opettaako koululaitos ajattelemaan, hahmottamaan sitä prosessia, jonka perusteella toimimme? Tappaako se luovuuden? Antaako se niitä työkaluja joita luova ja kriittinen ajattelu tarvitsee: ajattelun kieliopin ja merkitysopin, kuinka tietoa hankitaan, varastoidaan ja prosessoidaan? Ajattelusysteemin eräs tärkeä osatekijä on "epäily", kritiikki kaikkea olevaa kohtaan. Onko omaksumani ajattelu oikeaa vai ovatko ajatukseni "saastuneet", "ismien" vaikutuksen alaista? Arvot, asenteet, etiikka, moraali. Ajattelun avulla syntyneet säännöt ja toimintamallit. Elämänarvot, asenteet, etiikka ja moraali ovat eräänlaisen yhteisen ajattelun lopputuloksena syntyneitä pelisääntöjä, jotka vaihtelevat ihmisten taustan, sidosryhmien, kulttuurin ja historian mukaan. Eri kulttuureille ja yhteisöille muodostuvat omat arvomaailmansa, etiikkansa ja moraalinsa. Etiikka lyhyesti kuvattuna on "hyvän elämän ohjesäännöstö". Mutta mitä on "hyvä elämä"? Nämä asiat vaihtelevat ajan mukana. Oletetaan, että jonakin aikakautena itsekkyys, ahneus ja rahanhimo yleisyvät eräänlaiseksi yleispäteväksi "etiikaksi". Todetaan, että se on hyvää elämää, kun saan irtimitatuksi ympäristöstä mahdollisimman paljon rahaa ja etuja. Haluan lisää ja enemmän! Tämä asenne yhdessä etiikan tulkinnan eli moraalin kanssa aikaansaa hillittömän kilpailun, keinoja kaihtamattoman etujen metsästämisen. Mikäli "etiikka" sisältää vielä periaatteen, että kaikki saavat tehdä mitä tykkäävät, eli kaikilla on "mitähyvänsä he keksivätkin" oikeuksia, mutta vastaavasti ei mitään velvollisuuksia, voidaan olettaa että saalistus saa hurmahenkisyyden mitat seurauksista välittämättä. Ja seuraukset tulevat myöhemmin, "sota kovenee". Nykyään käydään etupäässä"keinokeskustelua", siis keskustelua siitä, mitä keinoja meidän olisi käytettävä päästäksemme mahdollisimman hyvään lopputulokseen so., tuottavuuteen, elintason ja etuisuuksien hankkimiseen ja säilyttämiseen. Tuskin lainkaan käydään "arvokeskustelua" siitä, mikä on etiikkamme, ovatko tietomme oikeita, arvomme, asenteemme ja moraalimme oikeassa suhteessa yhteiskuntaa ja luontoa kohtaan, että lopputulos olisi paras mahdollinen kokonaisuuden, ja siten myös itsemme hyväksi. Ajattelun avulla on tiedosta yritettävä jalostaa ymmärrystä, ja siitä edelleen.... Viisaus, ajattelun päämäärä? Viisaus on eräänlainen tapa toimia, ajattelun, kokemuksen ja siitä syntyvän ymmärryksen tulos. Se on toimintamalli, joka johtaa oikeudenmukaiseen, kestävään, pitkäikäiseen ja laadukkaaseen "hyvään elämään". Sen moraali, eli tapa suorittaa valinnat siten että etiikka toteutuu, on oikea. Viisaus ottaa huomioon kuinka kaikki tuo keräämämme tieto, kokemukset ja tunteet koodautuvat oikeaksi ymmärrykseksi, reaalimaailman rakennetta ja toimintaa vastaavaksi ajatteluksi ja toiminnaksi. Reaalimaailman ilmiöiden moninaisuus ja dynaamisuus vaatii jatkuvaa havainnointia ja toimintaohjeiden tarkistusta, (oppia ikä kaikki). Viisauden pohjana on mahdollisimman todenmukaisen tiedon ja toimintamallien omaksuminen ja ymmärtäminen, niiden tarkastelu ja kyseenalaistaminen ja muuttaminen tarvittaessa. Mikäli malli on virheellinen, ei kyseessä ole myöskään viisaus. Viisauden on oltava myös dynaaminen prosessi, se ei voi jähmettyä paikalleen. Salomonia on sanottu kautta aikojen viisaimmaksi, hän totesi: " Voi turhuuksien turhuutta, kaikki on turhaa". Riippuen filosofiasta, analyysin tulos voisi olla nytkin sama. Ajattelun laatu, voimmeko luottaa ajatteluumme? Hyvästä ajattelun laadusta syntyy oikeata toimintaa - viisautta. Ajattelun on oltava laadukasta, perustuttava oikein ymmärrettyyn oikeaan tietoon ja dataan. Nyt se ei vaikuta kovin laadukkaalta, koska siitä näyttää olevan oikea ymmärrys ja viisaus kadoksissa. Tuhoamme ympäristöämme, ahneutemme vain lisääntyy. Kilpailu kukoistaa. Markkinavoimat mellastavat. Mitä sitten on ajattelun laatu? Mitä sen tulee sisältää? Siihen tulisi sisältyä: - riittävän paljon oikeaa ja monipuolista tietoa oikein ymmärrettynä, - käsitys ajatusmekanismin toiminnasta ja logiikasta, (oli se sitten suoraa tai sumeaa), - oikeita, kestäviä arvoja koskevaa käsitystä, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, luonnon kunnioittamista, - eettinen - hyvän elämän ohjeisto -, ja moraali sen toteuttamiseksi. - käsitys itsekkyyden ja ahneuden vahingollisuudesta. Loppuyhteenveto. Käyttäkäämme ajatteluamme oikein. Edelläolevasta voi vetää johtopäätöksiä oikeasta, laadukkaasta ymmärtämisestä ja viisaasta ajattelusta. Murheellista on vain todeta, että nykymaailma ei aina toimi noiden ihanteiden mukaisesti. Joka suunnasta tuleva laaduton informaatio ja vaikutteet suggeroituvat aivoihimme, hämäävät, aiheuttaen lopuksi toimintamallin, kritiikittömän asioiden omaksumisen, johon ajattelumme lukkiutuu. Ajatukset, nuo kummat oliot asettuvat asumaan aivoihin ja kun ne ovat pesänsä sinne tehneet, ne puolustavat "reviiriään" ponnekkaasti. Uskonnot, valtiot, poliittiset liikkeet, eturyhmät ja muut ismit perustavat toimintansa itsekkyyteen, omaan etuun, katsovat vain oman ajattelunsa olevan oikeaa. Muut ovat väärässä, niitä vastaan on taisteltava ja ne on jopa tuhottava. Hyvän ja pahan välinen taistelu jatkuu.... Ajattelun ja tietoisuuden ymmärtämisessä riittää tutkittavaa! Kirjallisuusviitteitä mm.: Edward de Bono: Minä olen oikeassa, sinä väärässä. Lateraalinen ajattelu ym. Descartes: Metodi ja sen esitys. Ilkka Niiniluoto: Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Heinämaa, Tuomi: Ajatuksia synnyttävät koneet. Hayakawa: Ajattelun ja toiminnan kieli. Ludwig Wittgenstein: Tractatus logico-philosophicus. Daniel E. Dennett: Consciousness Explaned / Tietoisuuden selitys. Steven Weinberg: Deams of a Final Theory / Unelmia viimeisestä teoriasta Fritjof Capra: Fysiikka ja tao ......+++........

[ Takaisin | Kotisivulle | Yritys | Henkilötiedot | Mielenkiintoisia sivuja ]